Mitä ovat keraamit ? Sanat keraami ja keramiikka tulevat kreikankielisestä sanasta
"keramos", joka tarkoittaa "ruukkusavea". Taito polttaa savea
erilaisiksi keraamisiksi esineiksi loi perustan tämän päivän suorituskykyisille
teknisille keraameille.
Määritelmän mukaan voidaan laskea keraameiksi kaikki "epäorgaaniset
ei-metalliset materiaalit, jotka muotoillaan tuotteiksi ennen korkealämpötilareaktioita
(T>500°C ) tai näiden yhteydessä". Posliini, lasi, grafiitti, tiili yms.
voidaan näinollen määritellä tähän ryhmään kuuluviksi. Tekniset keraamit tarjoavat
konstruktiomateriaaleina kuitenkin uusia mahdollisuuksia. Suuren lujuuden omaavia
keraameja kutsutaan usein sen takia konstruktiokeraameiksi.
eknisiä
keraameja käytetään sopivimmin silloin kun materiaaliin kohdistuu äärimmäinen
rasitus kulutuksen, korkean lämpötilan tai puristuskuormituksen, korroosion yms.
muodossa. Keraamien erikoiset, usein harvinaislaatuiset ominaisuudet tekevät niistä
mielenkiintoisia korkeatasoisina konstruktiomateriaaleina. Materiaalityyppi, muotoilu ja
pintakäsittely on kuitenkin aina valittava huolellisesti. Toivomme että tästä
esityksestä on apua; opas matkalle keraamien maailmaan.
Kovuus ja
kulutuksenkestävyys
Keraamit ovat usein äärimmäisen kovia ja tämän ominaisuuden takia ne sopivat hyvin
sovellutuksiin, joissa kulutus on suuri. Normaalilaatuisen, tiiviiksi sintratun, puhtaan
alumiinioksidin, Al2O3, kovuus on noin 81 HRC (45 N:lla). Kun vertaa tätä
työkaluteräksen kovuuteen n. 60 HRC ja kovametallin kovuuteen n. 85 HRC, ymmärtää,
että jopa tavallisen alumiinioksidin kulutuksenkestävyys on hyvä. On kuitenkin olemassa
keraameja, joiden kovuus on vielä suurempi, esim. piikarbidi, SiC, jonka kovuus täysin
tiiviinä on n. 95 HRC. Koville aineille käytetään kuitenkin mieluummin
Vickers-asteikkoa (tai Knoop), joka antaa oikeudenmukaisemman kuvan hauraiden materiaalien
kovuudesta. Kovametalli (WC, jossa 6% Co) saa Hv-arvon 1500 kg/mm² (50 g:n
koekuormituksella), Al2O3: n. 2200 kg/mm², SiC: n. 2800 kg/mm² ja boorikarbidi B4C: n.
3300 kg/mm² . Timantti on ylivoimaisesti kovin; sen Hv -arvo on n. 8500 kg/mm² !
Kovin materiaali ei ole läheskään aina paras
valinta kulutuksenkestävyyttä vaativaan sovellutukseen: materiaalin pitää olla
mahdollisimman kovaa ja samalla sitkeää. Kompromissina toimii monessa sovellutuksessa
tiiviiksi sintrattu muunnelma, jossa on muutama % sidefaasia. Parhaan vaihtoehdon
valintaan vaikuttaa vielä suuresti kuormitus, lämpötila, kemiallinen ympäristö eikä
vähiten taloudellisuus.
Korkeanlämpötilankestävyys
Keraamit koostuvat usein atomeista, jotka ovat voimakkaasti sidottuja ja joiden
liikkumavapaus eri suuntiin on suhteellisen pieni. Tämän johdosta keraamien sulamispiste
on yleensä hyvin korkea; joissakin tapauksissa pitkälti yli 3000°C. Tavallista
konstruktiokeraamia, esim. tiiviiksi sintrattu 99,6 % Al2O3, voidaan käyttää
kuormitettuna n. 1600 °C asti. Koska useimmat suorituskykyiset keraamit ovat oksideja tai
muodostavat suojaavan oksidikalvon, niitä voidaan käyttää tavallisessa ilmassa ilman
erityistä suojakaasua.
Johtuen keraamien matalasta murtovenymästä ne
ovat herkkiä lämpöshokeille, erityisesti lämpötilan laskiessa. Kun komponenttia
jäähdytetään, pintakerros jäähtyy nopeammin kuin perusmateriaali ja tämän
seurauksena pintaan kohdistuu suuria vetojännityksiä. Käyttämällä hyväksi
faasimuutoksia, voidaan materiaalien lämpöshokkikestävyyttä parantaa. Tavallisesti
valitaan materiaali, jonka lämpölaajeneminen on alhainen ja/tai jonka lämpöjohtavuus
on korkea, tai sitten sopeutetaan käsittely ja käyttö siten, että lämpöshokkeja
voidaan kokonaan välttää.
Lämmöneristyskyky
Keraamit ovat normaalisti hyviä lämmöneristimiä. Tämä johtuu siitä, että keraameja
voidaan valmistaa halutulla koostumuksella sekä korkealla ja hallitulla huokoisuudella.
Hyvä eristyskyky on keraamien alhaisen ominaislämmönjohtokyvyn ansiota. Tämä pätee
monelle keraamille, mutta ei läheskään kaikille. On keraameja, jotka johtavat lämpöä
yhtä hyvin kuin metallit.
Nykyään löytyy laaja valikoima
kuitumateriaaleja, joiden koostumus vaihtelee lasi- ja mineraalivillan silikaateista
puhtaisiin oksideihin korkeimmille lämpötiloille. Kaupallisesti on saatavissa esim.
Al2O3-kuituja, joita voidaan käyttää eristystarkoituksiin 1800 °C asti sekä
kuitumateriaalia ZrO2 :sta, joka soveltuu eristysmateriaaliksi jopa lähes 2200 °C
lämpötiloihin.
Sähköneristyskyky
Eristyskyvyn toinen näkökulma on sähköneristyskyky, keraameille tuttu ominaisuus, jota
hyödyntävä sovellutus on esim. eristinposliini sekä heikko- että vahvavirralle. On
kuitenkin olemassa teknisten keraamien muunnelmia, jotka vaihtelevat erittäin hyvistä
eristimistä melko hyvin sähköä johtaviin, usein suurella lämpötilariippuvuudella.
Suprajohtavat materiaalit suhteellisesti korkeille lämpötiloille ovat yleensä
keraamisia materiaaleja.
Korroosionkestävyys
Vahvat atomisidokset tekevät keraameista kemiallisesti erittäin stabiileja.
Kvartsimateriaalit ( SiO2:sta) sekä sellaiset muunnelmat, jotka muodostavat pintaoksidin
SiO2:sta (SiC:sta, Si3N4:sta, Sialoneista yms. aineista) syöpyvät fluorivetyhapon sekä
kuuman tai väkevän lipeän vaikutuksesta, mutta muuten niiden korroosionkestävyys on
hyvä. Normaalit puhtaat Al2O3 laadut (99,5-99,8%) kestävät erittäin hyvin
useimmat hapot, emäkset, metallisulat ja suolat eikä juurikaan löydy aineita, jotka
pystyvät vaikuttamaan vielä puhtaampaan (>99,9 %) alumiinioksidiin. Viimeksi
mainittujen korkean kestävyyden sekä niiden fysiologisen inerttisyyden ansiosta ne
toimivat myös erinomaisesti implantaattina kuten esim. lonkkanivelpäänä.
Lujuus
Keraameja kuvataan usein "hauraina" koska ne rikkoutuvat yleensä ilman
minkäänlaista plastista muodonmuutosta. Tämä ominaisuus ei kuitenkaan merkitse sitä,
että ne olisivat heikkoja: konstruktiokeraamit ovat päinvastoin todella lujia. Niiden
lujuutta hyödynnetään parhaiten, jos kappaleeseen kohdistetaan puristuskuormitus
välttäen mahdollisimman pitkälle vetojännityksiä. Esim. parhaimpien
Al2O3-materiaalien puristuslujuus saattaa huonelämpötilassa nousta jopa 3,5 Gpa:iin
sekä kuumapuristetun piinitridin, HPSN (HP-Si3N4) n. 4 Gpa:iin. Vertailuna voidaan
mainita työkaluterästen puristuslujuus, joka on 1,5-2 Gpa.
Parhaimpien keraamien veto- ja taivutuslujuus on
kuitenkin samaa luokkaa kuin konstruktioterästen. Tämä johtuu siitä, ettei keraameissa
yleensä esiinny muodonmuutosta ja sen seurauksena ne eivät pysty tasaamaan paikallisia
jännityskeskittymiä. Riittävän korkeassa lämpötilassa tietyissä keraameissa kuten
esim. Al2O3 ja MgO voi esiintyä huomattaviakin muodonmuutoksia. Näiden materiaalien
sitkeys ennen murtumista saattaa olla hyvin merkittävä.
Koska keraamit ovat herkkiä paikallisesti
korkeille vetojännityksille, niihin vaikuttaa erityisen helposti rakenteelliset virheet
kuten huokoset, halkeamat ja epäpuhtaudet. Sen takia on myös tärkeää, että tuotteen
muoto on tarkoituksenmukainen suhteessa ko. ulkoiseen kuormaan; erityisesti
lämpöshokkien esiintyessä.

Kun vain keraamit kelpaavat.
Keranova AB, Emmylundsvägen 16, SE-194 54 Upplands Väsby, Ruotsi
Puh. +46 8 590 919 77
E-mail: info@keranova.se |